Suomalainen tiheä metsäluonto ja puunoksien rytmi vaaleaa tai illan punertamaa taustaa vasten on graafisuudessaan aina kiinnostanut Inari Krohnia. Pienet eläimet, siilit ja muut käpertyjät ovat hänen viivasyövytyksissään elimellinen osa läheltä koettua suomalaista maisemaa. Vaikka ilmaisu on pääosin realistista, kuvissa on myös paljon fantasian aineksia, maagista unenomaisuutta. Krohn on kiinnostunut sekä maalauksellisesta, akvarellin kaltaisesti väriä hehkuvasta japanilaisesta puupiirrostekniikasta että metalligrafiikan hienosta, tarkasta viivasta. Usein käsintehty paperi on osa teoksen ilmettä.